torstai 13. joulukuuta 2012

Talvipuuhia ja perhojen sidontaa


 Linnut on vallanneet pihamaan, monen väristä ja kokoista lentäväistä löytyy. Oli ilo nähdä punatulkku pitkästä aikaa, samaten nautin siitä kun fasaanit ovat pihassa vallan. Talviruokinta on jokapäiväistä ihanaa puuhaa, ja ikkunasta tulee paljon katseltua lintujen puuhastelua.
 Talon lämmittäminen on myös tällä hetkellä mielessä aamusta iltaan. Puita kannetaan sisälle usempi kori päivässä, lämmitys alkaa aamusta ja pellit laitetaan kiinni kun mennään nukkumaan. Näin isossa talossa on tärkeä säästää sähköä joka hetki kuin mahdollista. Ja kyllä talvella saa hiukan vilpoista sisällä ollakkin, jos lämmitys jostain syystä jää vähemmälle, siksi on villasukat ja villatakit keksitty!
Lumi tekee kaikesta niin kaunista, metsässä on hiljaista ja ihanaa. Meidän vanha massikka pääsee auraamaan pihatietä ja pihaa -hänessä on potkua vielä!


Mies on kova tekemään pihatöitä, mutta pimenevät illat kyllä innostaa meitä sisäpuuhiinkin taas enemmän. Mitän erityisiä siivousintoilijoita ei kumpikaan olla, käsillä tekemisen vimma puretaan paljon mielummin sorminäpertelyyn kuin tavaroiden siirtelyyn tai imuroimiseen :) On hiukan haastetta pikkulapsiperheessä kolmen kissan kanssa, kun mies levittää perhojen sidontaan tarkoitetut tavarat pöydälle ja rupeaa vääntämään! Siinä saa vahtia niin lasta kuin kissoja, sen verran on houkuttelevan värisiä sulkia ja kiiltäviä lankoja pöytä piukassa! Perhojen sidonta on mielenkiintoisen näköistä, ja monesti mietin että jos itsekkin kokeilisi jotain koruja esim sitoa omien kukkojen sulista, mutta vielä en ole löytänyt tarpeeksi innostunutta ja rauhallista aikaa, että ehtisin opetella tekniikkaa. Ja mies kun on sitonut vuosia, niin voi olla että omat tekeleet olisi sen verran hämmentävän näköisiä, että hävettäisi :) Harkitsen silti!

Joulu vaan lähestyy ja vuoden viimeiset kokoukset ja muut tapaamiset on käsillä. Ensi vuonna alkaa taas ihan uusi puhdas lehti elämässä. Valtuustokausi päättyy, enkä asettunut ehdolle nyt seuraavaan, lautakuntatyö jää taakse. Voi enemmän keskittyä kotiin ja lapsiin ja eläinpuuhiin. Tämä talvi on sellaista kuoriutumisen aikaa, keväällä olen ihan uusi ihminen -siltä ainakin tuntuu!

1 kommentti:

  1. Itselläkin tulee nykyisin sammuteltua valot ja myyhäiltyä kynttilän hämärässä kudinpuikot käsissä....saa aina hetken rauhoiteltua maailmaa...

    VastaaPoista