Uusi vuosi, uusi vauva ja vanhat ihanat nurkat!

Meidän vauva syntyi piirun verran ennen joulua. On taas vauva-arjessa opettelua, vaikka vastahan meidän Myrsky on 2-vuotta! Lapsen saamisessa järkyttää se alkuvähti, kun vauvaa saa imettää jatkuvasti ennen maidon nousua, ja samalla olo on kun jyrän alle jääneellä. Mutta arki tasoittuu nopeaan onneksi, ja jo nyt on olo lähes normaali, ja vauvan kanssa toimiminen menee lähes rutiinilla. Imettäminen on niin yksinkertaista pullotteluun verrattuna, että toivoo vaan, että maitoa riittäisi.

Vauva on aivan veljensä näköinen. Ihana!

Kotiäitinä olo jatkuu nyt sitten ainakin tämän vuoden. Jos vaan mitenkään pystyn jäämään kotiin vielä sen jälkeen kun putoan kotihoidontuelle. Tiukkaa tulee olemaan, mutta saa nähdä miten käy. Työnhaku on etäinen ajatus tällä hetkellä -ja niin tuntuu olevan sekin, mikä minusta isona siten oikein tulee, kun eläinalalle opiskelu näyttää olevan kovin mahdotonta koulujen etäisyyden ja oppisopimuspaikkojen puuttumisen vuoksi. Maailman realiteetit saattavat ajaa minut jotain vain rahan vuoksi tehtävää työtä tekemään tässä ajallaan. Eläinten parissa tehtvää työtä voisi tehdä, vaikka siitä saisi vain 1000€ kuussa., mutta miksi sellaista ei ole?

Nautin kotona olemisesta. Tämä on maailman paras paikka. Täällä voi pitää polkupyörää olohuoneessa koristeena, kuunnella oman lapsen hassuja sanoja ja syödä miehen kalastamaa ahventa. Ei tällaista muualla ole.
Eilen mies toi kotiin ison kasan ahvenia, nyt pitää olla parina päivänä ruoka-aikaan visusti hellan vieressä, nam!

Uutenavuotena poltettiin jätkänkynttilää pihassa ja poika ihmetteli tähtisädetikkuja. Meillä ei ammuta raketteja. Väkisin niitä kuulee, kun lähistöllä on muitakin ihmisiä, mutta onneksi raketteja ei enää paukutella päiväkausia niin kuin ennen.

Hyvää vuotta 2013 ihmiset!