perjantai 31. elokuuta 2012

Syksyn tuloa, vauvan odotusta ja kalastava mies

Syksy on päättänyt taas tulla, ja pihlajanmarjat ovat vihdoin punaisia! Minä olen aina sanonut, että olen elämässäni onnellisimmillani silloin, kun pihlajanmarjat ovat punaisia. Pihlaja on lempipuuni. Rakastan tätä aikaa. Ilmat viilenee, ja öisin on ihana nukkua ikkuna auki -ei ole kuuma eikä kylmä. Kaikki muuttuu ja on paljon värejä, mikään ei hiosta eikä painosta, on vaan raikasta.


Tänä syksynä elämää rikastuttaa raskaus. Viikkoja on täynnä 23, ja joulun tienoilla pieni ihminen saattaa tupsahtaa maailmaan.
Tässä kuvassa peipi on vasta 16 viikkoa. Hän on kova jumppaamaan ja muistuttelee olemassaolostaan usein. Tämä raskaus on ollut paljon helpompi kuin kaksi edellistä, ja aika kuluu hujauksessa -saattaa johtua osittain tuosta meidän kaksi vuotta juuri täyttävästä pojanviikarista, joka pitää vanhemmat hivenen varpaillaan ja paljon hymyssäsuin!
Olen jaksanut olla mukana kaikessa raskaudesta huolimatta, tänään vielä sujuvasti raspasin aasien kaviot ja rakentelin miehen kanssa aitausta. Koiran kanssa tosin enemmän käydään nyt pyörälenkillä, kuin metsässä kävelemässä. Minulla on aina ollut vähän taipumusta supistella herkästi, ja nyt myös istukka oli kohdunsuulla, jonka vuoksi olen erityisen varovainen. Levätä täytyy kun vähänkin tuntuu siltä, mutta olen ollut hyvin voimissani.
Olen ostanut peipille vain vähän asioita, yksi ihana vauvan vanha kylpypyyhe tuli lahjana paketissa, ja tykkään siitä kovasti! Kangas on tällainen


Minulla on kotona sellainen voimia tuova ilo, kuin kalastava mies!
Hän tuo voimia muillakin tavoilla kuin kalastamalla, mutta on odottamatonta miten paljon sitä elämässä nauttii sellaisesta asiasta kuin ruuasta, jonka toinen on itse saalistanut tai kerännyt, ja tuo kotiin. Kalastamisen lisäksi hän sienestää ja marjastaa, ja tuntee hyvät apajat tästä läheltä.
On suuri onni asua kalastavan miehen kanssa. Siinä on jotain hellyyttävää, sellaista huolenpidon tunnetta, mitä sei tai herkusienipaketin kaupasta kotiin tuova mies ei voi herättää. Ja sitä pärjäämisen meininkiä, että jos joskus onkin vähän tiukkaa, niin ei haittaa, me saadaan kyllä ruokaa aina ja selvitään -joka tilanteessa ei tarvita kauppaa ja rahaa.

2 kommenttia:

  1. Tuttuja ajatuksia :) ihana blogi ♥

    VastaaPoista
  2. Syksy on tullut meille jälleen,luonto on pukeutunu säihkyvään harsoon,värien tanssiessa meille:)).

    VastaaPoista