sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Maalaiseloa nimellisen vauvan kanssa ja keväthaikailua

Vauva sai nimekseen Pihlaja. Katsoin väestörekisterikeskuksesta, että kaimoja hänellä on noin 50 kappaletta. Ihme, kun minusta Pihlaja on ehkä maailman kaunein nimi! Saatan tosin olla puolueellinen.
Metsurin tyttärelle Pihlaja on oikein sopiva nimi, ja Pihlaja on aina ollut minulle tärkeä puu -joten nimi oli meille molemmille mieleen. Nimen kunniaksi aion istuttaa paljon pihlajia meidän tontille. Hänen oma pihapuunsa tulee olemaan suomenpihlaja.

Yksi kaunis pihlaja meillä onkin tuossa puuvajan nurkalla, mutta harmittelen kun se ei näy mistään ikkunasta. 


Lapsen kasvattaminen maalla on ollut melko lailla erillaista kuin kaupungissa. Ensimmäinen tyttäreni syntyi melkein 15 vuotta sitten, ja asuimme silloin kaupungissa jossa kaikki oli melkolailla lähellä. Nyt kaikki lähteminen on suuremman vähdin takana(etenkin kun pieniä on kaksi) ja vaatii aina ainakin sen, että auto lähtee käyntiin. Ulkoilu painottuu valoisaan aikaan, koska katuvaloja ei ole, ja talvella ulkoilua vähän haittaa pimeyden lisäksi liukas piha jäätyneine urineen. Ihan samanlaista hiekoituskäytäntöä ja auraamista ei meillä kuitenkaan harrasteta kuin kaupungissa. Kavereita ei myöskään ole kovin lähellä, aina täytyy oikein varta vasten sopia menoista. Iso siivu päivästä menee puita kantaessa ja taloa lämmittäessä, sekä veden ja ruuan kantamisessa eläimille.
Hyviä puolia on kuitenkin omasta mielestä enemmän kuin huonoja talvellakin! Ja keväästä syksyyn täällä eläminen on niin ihanaa, ettei talven vuoksi viitsi edes kaivata helpompia oloja.Talvella on paljon hyviä syitä hidastaa ja antaa kevätideoiden itää. Täällä väkisinkin tulee kevätihmiseksi, kun nytkin on mielessä niin paljon kaikkea mitä taas voi tehdä kun maa sulaa ja päivät pitenee, aurinko paistaa ja pihassa on lasten kiva leikkiä vaikka miten pitkään!
Aion tehdä ainkin näitä:
Istuttaa pihlajapuita
Hoitaa kasvihuone kuntoon miehen kanssa ja istutella taimia
Korjata aidat jotka on menneet rikki ja rakentaa uusia
Pyöräillä koiran kanssa nyt aivan mahdottoman rosoisilla ja jäisillä teilä
Leikata omenapuusta oksia pupuille syötäväksi
Tehdä pihataidetta luonnon heräämisestä
Hoitaa tipuja, karitsoja ja kaninpoikasia
Jättää puut hakematta ja tuntea silti että sisällä on lämmin
Mennä kylään lehmätilalle ja silittää sarvipäitä

Nytkin aurinko paistaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti