Onko kosketus paha asia, vaikka se parantaisi ihmisen?

Lasten kanssa ei voi välttyä läheisyyden voimaannuttavalta kokeukselta. Pienten kanssa syli ei ole koskaan tyhjä, ja halaukset kuuluvat heräämiseen, nukahtamiseen ja jokaiseen hetkeen sillä välillä.
Läheisyys ja kosketus ovat ihmiselle usein tärkeitä asioita, jotka lisäävät omanarvon tuntua ja itsensä hyväksymistä. Kovin usein näkee ihmisen, joka tuntuu noustakseen tarvitsevan fyysistäkin lohdutusta ja hyväksyntää. Miksi sitten läheisyys on niin vaikeaa ja monimutkaista?

Ihmisen kyky seksuaalisoida tilanteet rikkoo voimaannuttavan läheisyyden mielekkyyden. Jos tahdot istua ystäväsi viereen ja hieroa ja ihastella hänen käsiään, toinen melkein automaattisesti tuntee tulleensa isketyksi ja vaivautuu -tai vastaa eleeseen osoittamalla, että tilanne on hänelle seksuaalinen. Voiko ja saako ihminen kaivata ja antaa läheisyyttä jonka tarkoitus on toisenlainen?

Parisuhteessa sen tyyppistä läheisyyttä ainakin pitäisi olla. Jos alkaa mennä huonosti niin usein ihmiset kokevat, että se tapahtui silloin, "kun ei enää koskaan kävelty käsi kädessä", tai "hän ei koskaan enää tullut halaamaan minua". Entä sitten parisuhteen ulkopuolella? Parisuhteessa koemme helposti omistavamme toisen läheisyyden, ja jos kumppani saa läheisyyttä toiselta ihmiseltä, se on pettämistä. Kuitenkin, miten ihanaa olisi joskus istua ystävän kanssa sohvalla katsomassa elokuvaa, hieroa hänen käsivarsiaan ja pitää kainalossa jos hänellä on elämässä aika, jolloin hän tarvitsee läheisyyttä ja sitä, että joku osoittaa hyväksyvänsä hänet aivan omana itsenään, omissa nahoissaan. Miksi läheisyys on iskemistä, kähmimistä ja likaista? Ja pitäisikö aina se tarve koskea olla sellainen "sinä olet niin kaunis, että tahdon koskea sinua" tyyppinen, vai voisiko se olla "sinä olet ihminen ja minä välitän sinusta" tai "anna minä kannattelen sinua hetken" tyyppinen myös.

Ihminen voi toki saada voimaannuttavan kokemuksen toisesta ihmisestä ilman kosketustakin, eivätkä kaikki tahdo päästää toista kovin lähelle. On kuitenkin paljon ihmisiä jotka ovat masentuneita, eivät tunne olevansa "kauniita" tai toisten hyväksymiä, niitä jotka tuntevat olevansa täysin yksin. Voisin melko varmaksi sanoa, että läheisyys ja se, että joku vaan on iholla ilman sitä iskemistä ja odotuksia, helpottaisi ainakin jotain pahaa oloa ja avaisi lukkoja. Ajallaan.

Minä voisin aina kosketella ja ihmetellä ihmisten käsiä ja ranteita. On itsellekkin hieno kokemus hieroa toisen päätä ja niskaa. Tuntea iho, lämpö ja siitä huokuva energia. Kosketus parantaa ja avaa meitä.

Minä olen saanut onneksi kokea elämässäni muutaman ystävyyden, jossa läheisyys on voinut hyvin olla myös sellaista, että katsotaan yhdessä leffaa sohvalla sylikkäin, ilman jännitteitä. Ne ovat muuttaneet minua parempaan silloin, kun elämässä ei ole ollut kaikki hyvin.
Haaveeni on kokea näitä ystävyyksiä läpi elämän. Ja toivon että ne muuttavat yhä minua parempaan -ja kohtaan ihmisiä joita minun läheisyyteni muuttaa parempaan.