maanantai 30. syyskuuta 2013

Iiriksen munat, ja muuta oman ruuan ihastelua. Hevoshaksahdus.

Iiris on kaunis musta kana. Sulkajalkainen leppoisan oloinen tyttö, joka kerran päivästä lentää ulos karsinasta munimaan munan, ja sen jälkeen kotkottaa oven ulkopuolella odottamassa, että tullaan päästämään takaisin. On ilo saada taas omia munia! Vaihdoimme kanarotua maatiaiskanoista suurempiin, ja ensimmäisiä munia on alkanut tulla. Kanoja on vain kolme, ja kukko siihen päälle, mutta toivottavasti ensi vuonna kanaporukka kasvaa nokalla tai parilla. Suurempaa parvea ei oteta kuin jaksetaan munia käyttää. Koirat tietysti ilolla syövät ylimääräiset, mutta eivät kymmeniä kuitenkaan!


Omasta ruuasta nauttiminen on aivan järisyttävän ihmeellistä. Isoimpia arki-iloja lasten seuraamisen lisäksi on ne hetket, kun laittaa ruokaa suuhun, joka on kasvanut ihan omassa pihassa. Minä olen tehnyt tämän! Juuresten ja yrttien kasvun seuraaminen ja vaaliminen on tärkeää työtä, puhdas ruoka pitää meidät toivottavasti terveinä ja elinvoimaisina. Kaikessa on selviytymisen maku.
Ostetaan kyllä kaupasta vielä lihaa ja muuta tavaraa paljon -ihan liikaa. Pyrkimys eteenpäin ja omavaraisuuteen on kuitenkin vakaata. Vaikka hidasta.
Pakkasessa odottaa kukkoja ja kania, myöhemmin talvella tulee lampaan lihaa. Marjoja on syöty jo jonkinverran, mutta niitä riittää puuron päälle vielä pitkään. Pää raksuttaa jatkuvasti miettiessä ensi vuotta. Mitä lisää, mitä kokeilen, mitä tarvitaan, mitä voisin ehkä vaihtaa muihin tuotteisiin -ja kenen kanssa sitä vaihtokauppaa kävisin. Ruuan elinkierron näkeminen on huimin seikkailu minun elämässäni.



Minä olen haksahtanut suomenhevoseen. Kauniiseen sellaiseen. Punaruskeaan tyttöön. Hän on suuri ja uljas. Minä käyn häntä katsomassa ja kuvaamassa lähitilalla. Ollaan suunniteltu että ehkä joskus, kun on olosuhteet oikeat ja tilat myös, voidaan ottaa hevonen minulle ratsastettavaksi ja miehelle työhevoseksi. Mutta se on sitten joskus, jossain kaukana se haave. On kuitenkin ihana ihastella tätä hevosta, ja silitellä sen karvaa. Hän on onnellinen nyt, kunpa hän pysyisi onnellisena.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti