Aasille poniseuraa, syksyiset hirvenluut, vihannesmaan kääntämistä ja lehmä

Edesmenneen aasin tilalle meille muutti tällainen. Shettisruuna jolla on hiukan jo enemmän ikää. Sopii hyvin luonteensa ja ikänsä puolesta minun ensimmäiseksi käyttöponikseni. Tarkoitus on käyttää häntä risusavotassa apuna ja muutenkin kärryjen edessä. Hän on hyvin rauhallinen ja tasainen poni, ja aasien jälkeen hämmästyttävän yhteistyöhaluinen. Meillä on toivottavasti edessä monia yhteisiä työvuosia!

Hirviä on metsässä kaatunut, ja koirat nauttivat mieleisistään paloista -eli luista ja lihan riippeistä. On ihana nähdä miten paljon koirat nauttivat näiden oikeiden luiden syömisestä. Meidän kissatkin pitävät raa´asta lihasta, ja etenkin tämä yksi on kovasti luiden ja lihan perään. Kanin liha on herkkua kaikille, koirille ja kissoille, mutta kyllä muutkin menevät mukisematta.

Takapihan vihannesmaata laajennettiin puolella, ensi keväänä saadaan istuttaa paljon enemmän syötävää kuin tänä vuonna! Olen iloinen tästä. Nyt meillä on tämä, ja takaniityn vihannesmaa molemmat valmiina odottamassa kevään tuloa.
On niin syksyistä, vaikka ollaan jo talvessa. Aamulla kun herää, ei välttämättä heti ensimmäisenä edes tarvitse rynnätä laittamaan puita pesään! Minua ei haittaa jos vaikka tulisikin hiukan leudompi talvi, säästyy rahaa, kun ei tarvitse sähköä käyttää niin paljon.

Lehmä on inspiroinut minua viime aikoina. Mieleni ei tee ostaa lehmää, mutta lehmän lähelle on ollut kaipuu -lehmää katsomaan. Ehkä taas jossain lehmätilalla tulee käytyä lähiaikoina!

Iiriksen munat, ja muuta oman ruuan ihastelua. Hevoshaksahdus.

Iiris on kaunis musta kana. Sulkajalkainen leppoisan oloinen tyttö, joka kerran päivästä lentää ulos karsinasta munimaan munan, ja sen jälkeen kotkottaa oven ulkopuolella odottamassa, että tullaan päästämään takaisin. On ilo saada taas omia munia! Vaihdoimme kanarotua maatiaiskanoista suurempiin, ja ensimmäisiä munia on alkanut tulla. Kanoja on vain kolme, ja kukko siihen päälle, mutta toivottavasti ensi vuonna kanaporukka kasvaa nokalla tai parilla. Suurempaa parvea ei oteta kuin jaksetaan munia käyttää. Koirat tietysti ilolla syövät ylimääräiset, mutta eivät kymmeniä kuitenkaan!

Omasta ruuasta nauttiminen on aivan järisyttävän ihmeellistä. Isoimpia arki-iloja lasten seuraamisen lisäksi on ne hetket, kun laittaa ruokaa suuhun, joka on kasvanut ihan omassa pihassa. Minä olen tehnyt tämän! Juuresten ja yrttien kasvun seuraaminen ja vaaliminen on tärkeää työtä, puhdas ruoka pitää meidät toivottavasti terveinä ja elinvoimaisina. Kaikessa on selviytymisen maku.
Ostetaan kyllä kaupasta vielä lihaa ja muuta tavaraa paljon -ihan liikaa. Pyrkimys eteenpäin ja omavaraisuuteen on kuitenkin vakaata. Vaikka hidasta.
Pakkasessa odottaa kukkoja ja kania, myöhemmin talvella tulee lampaan lihaa. Marjoja on syöty jo jonkinverran, mutta niitä riittää puuron päälle vielä pitkään. Pää raksuttaa jatkuvasti miettiessä ensi vuotta. Mitä lisää, mitä kokeilen, mitä tarvitaan, mitä voisin ehkä vaihtaa muihin tuotteisiin -ja kenen kanssa sitä vaihtokauppaa kävisin. Ruuan elinkierron näkeminen on huimin seikkailu minun elämässäni.



Minä olen haksahtanut suomenhevoseen. Kauniiseen sellaiseen. Punaruskeaan tyttöön. Hän on suuri ja uljas. Minä käyn häntä katsomassa ja kuvaamassa lähitilalla. Ollaan suunniteltu että ehkä joskus, kun on olosuhteet oikeat ja tilat myös, voidaan ottaa hevonen minulle ratsastettavaksi ja miehelle työhevoseksi. Mutta se on sitten joskus, jossain kaukana se haave. On kuitenkin ihana ihastella tätä hevosta, ja silitellä sen karvaa. Hän on onnellinen nyt, kunpa hän pysyisi onnellisena.

Kiviaidan kunnostusta, kasvimaa, säilöntää

 Meidän tontin reunalla kulkee vanha kiviaita. Koko aita on sen verran päässyt puskittumaan vuosien ja vuosikymmenten saatossa, että se on ollut lähes täysin piilossa. Olen koittanut napsitella puskaa pienemmäksi muutaman kerran, mutta se on tuntunut tosi isolta ja turhauttavalta hommalta. Nyt päätettiin hellejakson kunniaksi, että aletaan yhdessä repiä kasvustoa irti ja kunnostamaan kiviaitaa. Hommaa on ollutkin! Puskien juuret on tietysti kivien väleissä, ja melkoista repimistä ja kivien siirtelyä on saanut tehdä, että alueen on saanut puhtaaksi.

Tästä kuvasta saattaa hiukan nähdä miten puskittunut alue on ollut, vaikka en hokannut ottaa ennen kuvaa.. Nurmikko aidan edessä on tummana puskien varsista ja juurista, ja katajan alaosa on hyvin toispuoleinen, koska aitauksen päällä tätä puolta on varjostanut puskat. Loppuosasta on jo katkottu puskat, mutta juuria ei ole vielä revitty kivien välistä. Kiviä kasataan varmaan vielä päälle hiukan.


Kasvimaa on ollut menestys! Jännitettiin tuleeko siitä mitään, kun on vasta nyt käännetty, mutta lampaanpehku joka käännettiin pohjalle on tehnyt hyvää, ja kasvit kasvavat hienosti.

 Nyt kasvimaa on tämän näköinen

Perunat laitettiin myöhemmin, herne, persilja, tilli, salaatti, sipulit ja porkkanat kasvavat hienosti. Takana rehottaa öljyhamppu, josta kuivaan teetä. Tarkoitus on myös katsoa, saisiko hampusta siemeniä. Nyt ollaan hampunsiemenet ostettu ekokaupasta.

Eilen aamulenkillä söin metsästä ensimmäiset mustikat! Kohta alkaa marjakausi. Olen kuivattanut nyt yrteistä piharatamoa, nokkosta, voikukkaa, apilaa, horsmaa ja vadelmaa, sekä pakastanut kuusenkerkkiä ja ratamoa. Marjojen tultua pitää tehdä hilloja ja pakastaa muutenkin, sekä kuivata marjoja ja sieniä. Tämä on ensimmäinen vuosi, kun olen kunnolla päässyt mukaan säilömispuuhiin ja ruuan kasvattamiseen. Tuntuu että ennen on sekä tämä talo tuntunut vielä vieraalta, että ollut keväällä niin paljon muuta, että olen myöhästynyt kaikesta. Ensivuodelle on jo suunnitelmia, ja niitty syrjemältä on kertaalleen käännetty lampaanpehkun kanssa, sinne tulee meidän juuresmaa.

Heinätalkoot on taas nurkan takana, elämä pihassa rehottaa kasvien ja pikkueläinten muodossa.

Klapipuuhaa ja kasvimaan tekoa. Talvivitamiinit ja univelkaa

 Pienet karitsat syntyivät. On kaunis kevät.

 Saatiin klapikone lainaksi, ja kaadetut puut pilkottua. Mies touhusi yhden viikonlopun puiden kimpussa, ja minäkin opin käyttämään kapikonetta. Nyt on puita isot kasat, ja ensi talvi pitäisi taas pärjätä.

Me ollaan melko huonoja nurmikon leikkaajia. Ja meillä on nurmikkoa ihan liikaa! Tänä keväänä päätettiin laittaa osa nurmikosta kasvimaaksi. Syötävää kuitenkin aina tarvitaan enemmän. Maan kääntämisen jälkeen ajettiin palanutta lampaan pehkua maahan ja odotettiin pari viikkoa.

 Sitten päästiin istuttamaan.

 Maahan tuli mansikoita, raparperia, ruohosipulia, sipulia, porkkanoita, lanttua ja selleriä. Perunoita vielä lisätään, ja tilli ja persilja. Tomaatit ja muut laitettaan kasvihuoneeseen. Kasvimaa on oikeasti isompi, kuin miltä se tässä näyttää, ja toivottavasti jotain syötävääkin tulee. Ensi vuonna sitten jos ei nyt!

Ensimmäisiä kertoja on ollut yli 20 asteen lämpötiloja. On riemastuttavaa olla pitkiä päiviä ulkona pihalla ja nauttia lämmöstä ja valosta. Nokkoset kasvavat kohisten, ja olen kerännyt ja kuivanut niitä paljon talven varalle. Kuivaan osaan pientä voikukkaa joukkoon, samaten horsmaa saa jo kerättyä teetä varten.
Vauva-arki on parasta arkea, vaikka univelka on jo aika hurja. Viime yönä heräsin neljä kertaa. 8.6. aion mennä äitini luokse Turkuun, ja nukkua kokonaiset yöunet. Nukahtaa kun haluan, ja herätä kun elimistö on virkeä. Tästä on haaveiltu! Viimeksi nukuin heräilemättä loka-marraskuun vaihteessa. Siitä tuntuu olevan ikuisuus. Mutta ei pidä valittaa, olen terve ja lapset on terveitä ja kaikki on hyvin. Kunhan pysyn hereillä autolla ajaessani niin kaikki varmasti myös tulee menemään hyvin -ja vauva-arkikin helpottaa kokoajan. Mitään en vaihtaisi pois.