Tammikuista talven ihastelua, ja kevätpuuhien aloitusta

 Uusivuosi toi pakkasta ja lumipeitettä. Pitkään olikin sulaa. Eläimet ja luonto ehtivät jo luulla kevään tulevan! Pajunkissat alkoivat pilkistää ulos kuoristaan ja eläimet ryhtyivät valmistautumaan keväiseen elämään. Kanit ovat olleet pesänrakennuspuuhissaan, ja ensimmäiset pallerot ovat ulkona pesistään. 

Minä olen tilannut siemeniä ja suunitellut yrttipenkkien paikkoja. Ensimmäiset siemenet laitetaan jo multaan esikasvamaan. Pakkasesta huolimatta kevät tuntuu olevan jo ihan nurkan takana -vaikka ihan se ei tietysti vielä ole. Kohta jo aurinko kuitenkin alkaa lämmittää, ei kestä kauaa enää! Viikot kuluvat niin nopeaan. Nämä aloittamisen ja valmistelun ajat ovat jännittäviä ja ihania. Enää ei vain odoteta koska kevät tulee, vaan valmistaudutaan ja suunnitellaan -tälläkin ajalla on merkityksensä ja elämä on kokoajan nyt tässä. Hienoa kun on tammikuu ja on erillaisia tehtäviä tällekin ajalle.

Klapeja kannetaan usein sisään. Tätä tulee taas kesällä hiukan ikävä, tätä puiden koskettelua ja niiden lämmöstä nauttimista. Tulta. Tästä on hyvä nauttia nyt! Metsä on läsnä elämässä, vaikka siellä en niin käykkään tällä hetkellä. Välillä ponin kanssa kaneille varpuja keräämässä.

Kaksi tulisijaa on juuri korjattu, olohuoneen uuni ja keittiön iso leivinuuni. Leivinuuni oli pois käytöstä muurarin löytymisen vaikeuden vuoksi todella pitkään, ja nyt on ilo saada se kuntoon. Leipää leivinuunissa! Ja uunipuuroa! Mitä kaikkea uutta tämäkin tuo, mahdollisuuksia ja opittavaa.

Elämässä parasta tällä hetkellä onkin se, että on jano oppimiseen, ja paljon mahdollisuuksia. Kun on tunne siitä, ettei saa tarpeekseen siitä mitä juuri nyt elämältä saa, niin tietää olevansa onnellinen. Surujakin aina mahtuu elämään, vastoinkäymisiä ja huolta -mutta onni elää vahvana, elämä kannattelee.

Kiitos tästä ajasta, näistä päivistä.

Myrskyjä ja joulun aikaa

Viime kuukausina on ollut useampia tuulispäiviä. Meillä on säästytty pahimmilta tuhoilta onneksi; puita on metsästä kaatunut kymmenkunta, ja kasvihuone on muuttanut pois kotoa pellon laitaan. Ei mitään mitä ei saisi korjattua melko helposti. Yksi puu on kaatunut metsälaitumen verkon päälle, mutta se ei ole kovin iso korjaushomma sekään. Kolme vuotta sitten oli myös myrskyisempi jakso, ja sen aikoihin saimme pojan. Hän sai nimekseen Myrsky, ja pojalla on ollut ihmettelemistä viimeaikoina, kun taas puhutaan myrskystä televisiossa!

Joulu tuli vihdoin, ja päästiin näkemään lasten iloja pakettien kanssa. Ollaan syöty tietysti hyvin, myös omaa lammasta. Lahjoja löytyi paljon kirppikseltä, erityisesti en muuten ostellutkaan, kuin lapsille. Siskolle tein lehmätaulun, ja äidille vein kesällä kuivaamaani yrttiteetä.
Joulun alla syntyi neljä kaninpoikasta. Elämä jatkaa rullaamistaan. Lunta ei ole lähimainkaan, ja jotenkin tunnelma eläimilläkin on keväinen -silti pääsin kiinni joulun tunnelmaan.

Nyt joulupäivän aloitin jo ennen kolmea, siivosin varastoa, haravoin pihaa, siivoilin karsinoita ja leikkasin kaikkien kanien kynnet. Ilmat ovat niin lämpimät, että tänään vielä kerin kadelta lampaalta villoja. Eläinpuuhat ei lopu joulunakaan, mikä on enemmän iloinen asia, kuin mitenkään pakkopullamaista. Ei joka joulu pääse aamuyöstä nauttimaan pihan haravoinnista!

Kohta tämä lämmin talvi taittuu vuoteen 2014, ja niin moni asia on muuttumassa. Jännityksellä kohti uusia haasteita.

Joulukuu! Uuhien astutus ja jouluun valmistautumista

Joulukuu toi vihdoin hiukan valkeutta. Luminen metsä ja piha.. niin kaunista!
Pistimme kaksi uuhta pässin kanssa yhteen, jos keväästä saisi karitsoja. Kuvassa oleva Eleanor on vielä sen verran pieni, että hän jää nyt Kerttu uuhemme kanssa menemättä pässille. Ehkä keväällä sitten katsomme jos silloin laittaisi.

Joulu lähestyy, ja kun talossa on pieniä lapsia, niin sen merkitys on melkoinen. Ollaan leivottu ensimmäiset piparit jo, ja syötykkin. Kolme vuotias ei muista oikein viime joulua, ja se oliki hiukan erikoinen, kun pääsin synnytysosastolta kotiin 23.pvä, eikä meillä mitään oikein ihmeellistä joulua päässyt olemaan. Tämä on ensimmäinen hänen oikein kunnon joulunsa, josta hän pääsee jo paremmin nauttimaankin. Lahjoja on mietitty, ja muutama ostettukin -pääosin lapsille. Enemmän koitan ajatella itse tehtyä ja kerättyä antavani. Rahaa ei paljon ole, enkä erityisesti muutenkaan tahdo lähteä krääsän hankintaan.
Joulupöytään laitetaan lammasta tai kukkoa, sen mukaan kumpaa on tässä tarjolla. Kalaa pitää olla ehdottomasti, kun tulisi vielä hyvä kalastuskeli tässä ennen, niin mies pääsisi kalaan.
Nyt kun olen vihdoin alkanut kokea tätä tilaa ja taloa omakseni, niin asioiden tekeminen ja juhlatunnelman luominen tuntuu aivan erityiseltä. 

Iloisena yllätyksenä navetan vintiltä löytyi vanha lihamylly. Sillä tehdään varmasti jauhelihaa ihmisille ja kissoille paljon! Ihana oppia käyttämään tätäkin.
Yksi pala lisää minun emännäksi opettelun palapelissä.

Aasille poniseuraa, syksyiset hirvenluut, vihannesmaan kääntämistä ja lehmä

Edesmenneen aasin tilalle meille muutti tällainen. Shettisruuna jolla on hiukan jo enemmän ikää. Sopii hyvin luonteensa ja ikänsä puolesta minun ensimmäiseksi käyttöponikseni. Tarkoitus on käyttää häntä risusavotassa apuna ja muutenkin kärryjen edessä. Hän on hyvin rauhallinen ja tasainen poni, ja aasien jälkeen hämmästyttävän yhteistyöhaluinen. Meillä on toivottavasti edessä monia yhteisiä työvuosia!

Hirviä on metsässä kaatunut, ja koirat nauttivat mieleisistään paloista -eli luista ja lihan riippeistä. On ihana nähdä miten paljon koirat nauttivat näiden oikeiden luiden syömisestä. Meidän kissatkin pitävät raa´asta lihasta, ja etenkin tämä yksi on kovasti luiden ja lihan perään. Kanin liha on herkkua kaikille, koirille ja kissoille, mutta kyllä muutkin menevät mukisematta.

Takapihan vihannesmaata laajennettiin puolella, ensi keväänä saadaan istuttaa paljon enemmän syötävää kuin tänä vuonna! Olen iloinen tästä. Nyt meillä on tämä, ja takaniityn vihannesmaa molemmat valmiina odottamassa kevään tuloa.
On niin syksyistä, vaikka ollaan jo talvessa. Aamulla kun herää, ei välttämättä heti ensimmäisenä edes tarvitse rynnätä laittamaan puita pesään! Minua ei haittaa jos vaikka tulisikin hiukan leudompi talvi, säästyy rahaa, kun ei tarvitse sähköä käyttää niin paljon.

Lehmä on inspiroinut minua viime aikoina. Mieleni ei tee ostaa lehmää, mutta lehmän lähelle on ollut kaipuu -lehmää katsomaan. Ehkä taas jossain lehmätilalla tulee käytyä lähiaikoina!

Syksy ja aasin kuolema

Syksy tuli ja vei minulta aasin.
Hän nukkui minun viereeni, kivut jäi siihen. Mitä muuta voisi sanoa.  Minun minimörköni on poissa. Tämän asian kanssa pitää rimpuilla nyt jonkin aikaa.

Muuten syksy tuo tullessaan talon eristämistä kylmältä, puita saa taas polttaa ja nukahtaa illalla tulen loimuun. Viimeiset persiljat ja porkkanat nostin maasta. Navetta vaatii omat syyspuuhansa, eläimet valmistautuvat ja kasvattavat karvaa ja villaa. Pakastimessa on kesällä kasvaneita lihoja ja marjoja.
Minun päiväni ovat vähän alavireisiä, nukun huonosti vaikka vauva vihdoin nukkuisi paremmin. Moni asia on muuttunut vuoden aikana, ja huomaan että yritän sopeutua, vaikka aina ei ehkä kannattaisikaan. Odotan ensi vuodesta parempaa.
Omavaraisuuteen oleellisemmin liittyy taas itse yksin tekeminen ja pärjääminen. Minun tarpeeni olla täysin sitoutumaton mihinkään toisen ihmisen tekemiseen on kova. Tahdon oppia ihan kaiken tekemään itse.
Oleellisin uusin asia minkä tahdon oppia on metsästys. Minulla on jäniskoira jonka kanssa voisin tehdä töitä, minä oppisin kyllä ja hän myös. Ensi vuonna tavoitteeni on suorittaa kortti ja aloittaa hiljalleen harrastusta. Vielä me lähdetään yhdessä metsälle, ja tuodaan saalistakin.

Iiriksen munat, ja muuta oman ruuan ihastelua. Hevoshaksahdus.

Iiris on kaunis musta kana. Sulkajalkainen leppoisan oloinen tyttö, joka kerran päivästä lentää ulos karsinasta munimaan munan, ja sen jälkeen kotkottaa oven ulkopuolella odottamassa, että tullaan päästämään takaisin. On ilo saada taas omia munia! Vaihdoimme kanarotua maatiaiskanoista suurempiin, ja ensimmäisiä munia on alkanut tulla. Kanoja on vain kolme, ja kukko siihen päälle, mutta toivottavasti ensi vuonna kanaporukka kasvaa nokalla tai parilla. Suurempaa parvea ei oteta kuin jaksetaan munia käyttää. Koirat tietysti ilolla syövät ylimääräiset, mutta eivät kymmeniä kuitenkaan!

Omasta ruuasta nauttiminen on aivan järisyttävän ihmeellistä. Isoimpia arki-iloja lasten seuraamisen lisäksi on ne hetket, kun laittaa ruokaa suuhun, joka on kasvanut ihan omassa pihassa. Minä olen tehnyt tämän! Juuresten ja yrttien kasvun seuraaminen ja vaaliminen on tärkeää työtä, puhdas ruoka pitää meidät toivottavasti terveinä ja elinvoimaisina. Kaikessa on selviytymisen maku.
Ostetaan kyllä kaupasta vielä lihaa ja muuta tavaraa paljon -ihan liikaa. Pyrkimys eteenpäin ja omavaraisuuteen on kuitenkin vakaata. Vaikka hidasta.
Pakkasessa odottaa kukkoja ja kania, myöhemmin talvella tulee lampaan lihaa. Marjoja on syöty jo jonkinverran, mutta niitä riittää puuron päälle vielä pitkään. Pää raksuttaa jatkuvasti miettiessä ensi vuotta. Mitä lisää, mitä kokeilen, mitä tarvitaan, mitä voisin ehkä vaihtaa muihin tuotteisiin -ja kenen kanssa sitä vaihtokauppaa kävisin. Ruuan elinkierron näkeminen on huimin seikkailu minun elämässäni.



Minä olen haksahtanut suomenhevoseen. Kauniiseen sellaiseen. Punaruskeaan tyttöön. Hän on suuri ja uljas. Minä käyn häntä katsomassa ja kuvaamassa lähitilalla. Ollaan suunniteltu että ehkä joskus, kun on olosuhteet oikeat ja tilat myös, voidaan ottaa hevonen minulle ratsastettavaksi ja miehelle työhevoseksi. Mutta se on sitten joskus, jossain kaukana se haave. On kuitenkin ihana ihastella tätä hevosta, ja silitellä sen karvaa. Hän on onnellinen nyt, kunpa hän pysyisi onnellisena.

Jos minä kuolen, jos sinä kuolet

Rakkaus, ystävyys ja välittäminen. Välittääkö minusta ketään, olenko tärkeä tässä maailmassa? Sureeko kukaan, kun minä kuolen?
Facebookissa kiertoviesti "paina tykkää jos surisit minua kun kuolen" jaksaa kiertää aina vaan. Ja monet varmasti yksinäisyydessään pohtivat oikeasti sitä, onko omalla elämällä ollut merkitystä muille. Olenko jättänyt jäljen tähän maailmaan?
Olenko jättänyt jäljen ihmisiin?

Minä olen ihminen, joka menee helposti raiteiltaan vieraidenkin kuolemasta. Järkytyn ja mietin läheisten surua. Miten monet ovat jääneet kaipaamaan. Mietin kesken jääneitä asioita ja selvittämättömiä tilanteita. Silti unohdan helposti sanoa ihmisille joita jäisin oikein erityisesti suremaan, että minä välitän sinusta ja tahdon pitää sinut tällä pallolla -että olet onnellinen.
En osaa pitää kiinni ihmisistä, olen surkea ystävä. En käy juurikaan kylässä, ja puhelut ja tekstarit joita vaihdan koskevat melkein ainoastaan eläimiä. Minusta itsestäni ei kukaan tiedä oikein mitään. Silti uskon senkin, että jos nyt itse kuolisin, olisi muitakin jotka sitä surisivat, kuin oma lähin perhe. Että jotain on joskus tullut tehtyä, joka on herättänyt tunteita jotka ravistaisi ihmistä.

Se, että omaa merkitystä ihmiset joutuvat arvuuttelemaan on jotenkin surullista.
Jossain ihan varmasti on joku, jonka elämään olet tuonut rakkautta jossain vaiheessa, ja joka suree tavallaan. Jossain on ihminen jonka ajatuksia olet ravistellut, ja jonka kanssa olet väitellyt rakentavasti -tai vähemmän rakentavasti -ja joka jäisi kaipaamaan sinua. Joku arvostaisi sinun saavutuksiasi tai asennettasi työelämässä, äitinä, sisarena, keskustelijana, kuulijana, käsityöläisenä, hyväntekijänä -ja surisi sitä miten hienon ihmisen maailma on menettänyt. Perheesi rakastaisi sinua ikuisesti vaikka olisit poissa.

Joku sinun läheisesi voi myös olla epävarma siitä, kaipaatko sinä häntä nyt, tai jos ette koskaan tapaisi. Joku jota et ole nähnyt pitkään aikaan, voi herätä yöllä kaipaamaan sinua, ja miettii ajatteletko sinä häntä koskaan. Ihmiset miettivät, koska sitä on niin vaikea sanoa ääneen. Jouluna voit ostaa lahjan tärkeälle ihmiselle, ja hän saattaa siitäkin miettiä, että onko tämä ostettu velvollisuudentunteesta, tai "pitääkö minunkin nyt ostaa jotain??"

Jossain voi olla joku, jota itse kaipaat niin, että sydän rutistuu. Niin että välillä huudat, itket ja näet unia -jonka kuoleman vuoksi elämäsi luhistuisi, vaikka ette ole nähneet vuosiin. Jolle soittamista ajattelet vähintään joka toinen päivä -ja jonka rakastamista vihaat ja rakastat sitä tunnetta ennen, ja sen jälkeen. Joku jolle et voi sanoa välittämistä vaikka tahtoisit, koska jo ajatuskin on liian surullinen.

Elämä on arvokkain asia mitä meillä on. On tärkeä arvostaa niitä, jotka tekevät tai ovat tehneet meidän elämästä kauniin, tai opettaneet meille asioita. Samalla tavalla kuin on tärkeä arvostaa itse elämää. Tänäänkin voi olla hyvä päivä kertoa niille ihmisille joiden kanssa olet tekemisissä, miten tärkeitä he ovat. Ja jopa kertoa se niillekin, joiden kanssa et ole enää tekemisissä. Pyyteetön rakkaus ja välittäminen on elämässä kauneinta. Jos siihen rohkenee.

Mikään ei ole niin tärkeä kuin sinä, sinun elämäsi. Sinua jäisi suremaan moni, sinua rakastetaan. Elämälläsi on ollut merkitystä, toivon että pysyt täällä. Kiitos kun olet itsesi, olet ihana juuri tuollaisena. Sinä olet korvaamaton.