Pihlaja ja muita puita. Kukkaihastuksia.

Mies on istutellut useita puita tontille pitkin kevättä. Se tuntuu olevan yksi hänen lempipuuhistaan! Hän on ammatiltaan metsuri ja hän puuhailisi kaikkea puihin liittyvää kaiket päivät. Tammia meidän tontilla on kasvamassa hurjan paljon, ihan pieniä vasta. Saa nähdä miten monet kasvavat aikanaan isoksi. 

Minun lempipuuni on pihlaja. Jostain syystä minuun on iskostunut ajatus, että olen onnellisimmillani kun pihlajanmarjat ovat punaisia. En tiedä mistä tämä on saanut alkunsa, mutta tunne on hyvin voimakas. Odotan joka vuosi punaisia pihlajanmarjoja.

Kuvassa on meidän poikamme Myrsky Santeri, ja hänen syntymänsä kunniaksi istutettu puu. Myrsky täyttää alkusyksystä kaksi vuotta.

Tämä kukka on minun lempikukkani! En vaan tiedä mikä tämä on. Osaisiko joku sanoa? Kieltämättä kukat ovat pienet, mutta hyvin pistävän väriset ja loistavat kauas. Toinen lempikukkani on ehdottomasti ohdake. Kauniita molemmat.

Meillä on värikkäät kukkaistutukset ympäri taloa, ja muutama penkki pihassa. Olen ihan tumpelo kukkien kanssa -tunnistan siis juuri tuon ohdakkeen, kun se on niin kaunis, mutta en juuri muuta! Meillä on varmasti hienoja ja vanhoja arvostettuja kukkia paljon, pitäisi oikein kuvata niitä jos joku osaisi tunnistaa, mutta minä en osaa ikävä kyllä arvostaa niitä niin kuin pitäisi. Oma kiinnostus on nyt toisaalla. Ehkä joskus se kiinnittyy kasveihinkin, sitten aikanaan. Aina olen ajatellut, että sitten vanhempana sitä ehtii hoitaa pihaa paremmin, nyt tykkään enempi sellaisesta niittymäisestä vaikutelmasta, että kaikkea mahdollista kasvaa hurjan korkealle!

Olen haaveillut sellaisesta pihasta, joka olisi aidoilla ympäröity, ja edessä olisi iso puinen portti. Pihassa voisi kanat ja ihmiset juosta vapaana, ja vaikka lampaatkin. Tämä on käytännössä mahdotonta täällä, kun yritän suojella kasveja, eikä mies ole kovin innoissaan.
Joskus asuin Loimaalla, ja ajoin ajoittain sellaisen pihan ohi, joka oli aidattu ja jossa kaksi hevosta talsi ihan talon portaille asti kun elivät vapaana siellä. Se olisi ihan unelmaa -mutta saattaisi vaatia sen, että asuisi yksinään, siihen voi olla vaikea saada toista ihmistä suostumaan!

Joskus kyllä minäkin kadehdin siistiä pihaa, kun niitä ihmiset aina ihastelevat. Mutta taas kun ajattelen minunlaista ympäristöä, joka ei aiheuta turhia rasitteita, niin nyt on hyvä. Ehkä mies vielä istuttaa meille niin paljon puita, että asutaan kohta metsässä! Eikä metsässä ainakaan ruohoa voi leikata! Se olisi minun mieleeni se.