"Irti oravanpyörästä", omavaraisuus ja eläminen

Tilasin meidän kirjastoon kirjan "Irti oravanpyörästä" joka oli ihan huikea elämys! Ihmiset on kovin erillaisia, mutta minulle se kirja edusti täydellistä maailmaa jota kohti suuntaaminen on ainut mahdollisuus olla onnellinen. Olen siitä onnellisessa asemassa, että tiedän mikä tekee minut onnelliseksi. Pohja minun onnellani on oikeilla puitteilla, sillä että minulla on mahdollisuus rahallisesti "köyhäillä" ilman makaroni-tonnikala linjaa, kasvattaa ruokaa itse, kerätä ja kuivattaa. Oppia luontoa ja elämään luonnosta. Minulla on nyt oikeat puitteet, loput onnesta minä luon itse.
Eniten minun elämääni ja energiaani on kuluttanut vääränlainen stressi. Kiirestressi. Stressi muiden ihmisten asioista. Minä en ole ns. ihmisihminen. Minun on aina ollut vaikea luoda ja pitää ystävyyssuhteita, etenkin koska niitä jotka jaksavat puhua asioista joista minä olen kiinnostunut ei ole tuntunut löytyvän. Mielelläni minä kasvattaisin yrttejä ja vihanneksia toisen ihmisen kanssa, joka olisi ystäväni eikä mieheni. Vaihtaisin elintarvikkeita ja niksejä, koittaisin tehdä saippuaa ja kehrätä lankaa. Eläin- ja luontoihminen minä olen kuitenkin voimakkaasti. Ilman yhteyttä niihin minä en ole olemassa.
Parhaiten minä tunnen eläväni, kun en kuluta paljoa, ja kun saan elää vähällä. Olen perusasioiden äärellä. Kun minulla ei ole rahaa. Tietysti raha on sellainen asia, jota kun nyt hetken olisi isompi summa, voisi laittaa puitteet kerralla kuntoon(ja etenkin maksaa lainaa pois), mutta silläkin hiljaksiin laittamisella on merkityksensä. Raha sumentaa monia asioita, ja tekee kiirettä. Minä tahdon että elämä on tässä ja nyt, voin rauhassa hidastaa ja olla yhteydessä tähän ympäristöön jossa elän. Olen niin kiitollinen kaikesta, tästä elinympäristöstä ja perheestäni. Elämä tuntuu ihanalta seikkailulta kokoajan! Minä olen vaan kotona, ja minä seikkailen! Minä pystyn, elän, luon, varaudun tulevaan ja opin. 

Omavaraisuus ei ole sellainen haave, että kaiken olisi tultava omasta takaa. Minulle tämä elämäntyyli on sellainen, että tahdon mahdollisimman pitkälle pärjätä omillani. Tahdon oppia tekemään töitä omani eteen, ja sitä kautta myös nauttimaan enemmän siitä mitä minulla on. Saa tehdä asioita lämmön ja ruuan eteen. Vuodenajoilla on selkeä merkitys näiden kanssa. Nytkin yö on ollut kylmä, keittiön puuhellassa palaa tuli ja odotan, että teevesi lämpiää. Juon yhä viime kesänä kerämistäni yrteistä tehtyä teetä, ja napsin pakkasesta omia valkoherukoita. Kyllä minä jaksan odottaa, että vesi lämpiää ja että voin ottaa villatakin pois päältä. Meillä on olemassa myös sähköhella, mutta siinä on jotain ihanaa tunnelmaa, kun odottaa teeveden kiehumista puuhellalla.
On eri asia elää, ja tuntea elävänsä. Toiset tuntevat elävänsä, kun tekevät työtä jossa ovat, toisille kaveri-illat ovat sitä tärkeintä elämää. Minulle se on tätä. Olen onneton toisenlaisessa elämässä ja todella elän vain tällaisessa. Olen niin kiitollinen tästä kaikesta.