Klapipuuhaa ja kasvimaan tekoa. Talvivitamiinit ja univelkaa

 Pienet karitsat syntyivät. On kaunis kevät.

 Saatiin klapikone lainaksi, ja kaadetut puut pilkottua. Mies touhusi yhden viikonlopun puiden kimpussa, ja minäkin opin käyttämään kapikonetta. Nyt on puita isot kasat, ja ensi talvi pitäisi taas pärjätä.

Me ollaan melko huonoja nurmikon leikkaajia. Ja meillä on nurmikkoa ihan liikaa! Tänä keväänä päätettiin laittaa osa nurmikosta kasvimaaksi. Syötävää kuitenkin aina tarvitaan enemmän. Maan kääntämisen jälkeen ajettiin palanutta lampaan pehkua maahan ja odotettiin pari viikkoa.

 Sitten päästiin istuttamaan.

 Maahan tuli mansikoita, raparperia, ruohosipulia, sipulia, porkkanoita, lanttua ja selleriä. Perunoita vielä lisätään, ja tilli ja persilja. Tomaatit ja muut laitettaan kasvihuoneeseen. Kasvimaa on oikeasti isompi, kuin miltä se tässä näyttää, ja toivottavasti jotain syötävääkin tulee. Ensi vuonna sitten jos ei nyt!

Ensimmäisiä kertoja on ollut yli 20 asteen lämpötiloja. On riemastuttavaa olla pitkiä päiviä ulkona pihalla ja nauttia lämmöstä ja valosta. Nokkoset kasvavat kohisten, ja olen kerännyt ja kuivanut niitä paljon talven varalle. Kuivaan osaan pientä voikukkaa joukkoon, samaten horsmaa saa jo kerättyä teetä varten.
Vauva-arki on parasta arkea, vaikka univelka on jo aika hurja. Viime yönä heräsin neljä kertaa. 8.6. aion mennä äitini luokse Turkuun, ja nukkua kokonaiset yöunet. Nukahtaa kun haluan, ja herätä kun elimistö on virkeä. Tästä on haaveiltu! Viimeksi nukuin heräilemättä loka-marraskuun vaihteessa. Siitä tuntuu olevan ikuisuus. Mutta ei pidä valittaa, olen terve ja lapset on terveitä ja kaikki on hyvin. Kunhan pysyn hereillä autolla ajaessani niin kaikki varmasti myös tulee menemään hyvin -ja vauva-arkikin helpottaa kokoajan. Mitään en vaihtaisi pois.