Tammikuista talven ihastelua, ja kevätpuuhien aloitusta

 Uusivuosi toi pakkasta ja lumipeitettä. Pitkään olikin sulaa. Eläimet ja luonto ehtivät jo luulla kevään tulevan! Pajunkissat alkoivat pilkistää ulos kuoristaan ja eläimet ryhtyivät valmistautumaan keväiseen elämään. Kanit ovat olleet pesänrakennuspuuhissaan, ja ensimmäiset pallerot ovat ulkona pesistään. 

Minä olen tilannut siemeniä ja suunitellut yrttipenkkien paikkoja. Ensimmäiset siemenet laitetaan jo multaan esikasvamaan. Pakkasesta huolimatta kevät tuntuu olevan jo ihan nurkan takana -vaikka ihan se ei tietysti vielä ole. Kohta jo aurinko kuitenkin alkaa lämmittää, ei kestä kauaa enää! Viikot kuluvat niin nopeaan. Nämä aloittamisen ja valmistelun ajat ovat jännittäviä ja ihania. Enää ei vain odoteta koska kevät tulee, vaan valmistaudutaan ja suunnitellaan -tälläkin ajalla on merkityksensä ja elämä on kokoajan nyt tässä. Hienoa kun on tammikuu ja on erillaisia tehtäviä tällekin ajalle.

Klapeja kannetaan usein sisään. Tätä tulee taas kesällä hiukan ikävä, tätä puiden koskettelua ja niiden lämmöstä nauttimista. Tulta. Tästä on hyvä nauttia nyt! Metsä on läsnä elämässä, vaikka siellä en niin käykkään tällä hetkellä. Välillä ponin kanssa kaneille varpuja keräämässä.

Kaksi tulisijaa on juuri korjattu, olohuoneen uuni ja keittiön iso leivinuuni. Leivinuuni oli pois käytöstä muurarin löytymisen vaikeuden vuoksi todella pitkään, ja nyt on ilo saada se kuntoon. Leipää leivinuunissa! Ja uunipuuroa! Mitä kaikkea uutta tämäkin tuo, mahdollisuuksia ja opittavaa.

Elämässä parasta tällä hetkellä onkin se, että on jano oppimiseen, ja paljon mahdollisuuksia. Kun on tunne siitä, ettei saa tarpeekseen siitä mitä juuri nyt elämältä saa, niin tietää olevansa onnellinen. Surujakin aina mahtuu elämään, vastoinkäymisiä ja huolta -mutta onni elää vahvana, elämä kannattelee.

Kiitos tästä ajasta, näistä päivistä.

Klapipuuhaa ja kasvimaan tekoa. Talvivitamiinit ja univelkaa

 Pienet karitsat syntyivät. On kaunis kevät.

 Saatiin klapikone lainaksi, ja kaadetut puut pilkottua. Mies touhusi yhden viikonlopun puiden kimpussa, ja minäkin opin käyttämään kapikonetta. Nyt on puita isot kasat, ja ensi talvi pitäisi taas pärjätä.

Me ollaan melko huonoja nurmikon leikkaajia. Ja meillä on nurmikkoa ihan liikaa! Tänä keväänä päätettiin laittaa osa nurmikosta kasvimaaksi. Syötävää kuitenkin aina tarvitaan enemmän. Maan kääntämisen jälkeen ajettiin palanutta lampaan pehkua maahan ja odotettiin pari viikkoa.

 Sitten päästiin istuttamaan.

 Maahan tuli mansikoita, raparperia, ruohosipulia, sipulia, porkkanoita, lanttua ja selleriä. Perunoita vielä lisätään, ja tilli ja persilja. Tomaatit ja muut laitettaan kasvihuoneeseen. Kasvimaa on oikeasti isompi, kuin miltä se tässä näyttää, ja toivottavasti jotain syötävääkin tulee. Ensi vuonna sitten jos ei nyt!

Ensimmäisiä kertoja on ollut yli 20 asteen lämpötiloja. On riemastuttavaa olla pitkiä päiviä ulkona pihalla ja nauttia lämmöstä ja valosta. Nokkoset kasvavat kohisten, ja olen kerännyt ja kuivanut niitä paljon talven varalle. Kuivaan osaan pientä voikukkaa joukkoon, samaten horsmaa saa jo kerättyä teetä varten.
Vauva-arki on parasta arkea, vaikka univelka on jo aika hurja. Viime yönä heräsin neljä kertaa. 8.6. aion mennä äitini luokse Turkuun, ja nukkua kokonaiset yöunet. Nukahtaa kun haluan, ja herätä kun elimistö on virkeä. Tästä on haaveiltu! Viimeksi nukuin heräilemättä loka-marraskuun vaihteessa. Siitä tuntuu olevan ikuisuus. Mutta ei pidä valittaa, olen terve ja lapset on terveitä ja kaikki on hyvin. Kunhan pysyn hereillä autolla ajaessani niin kaikki varmasti myös tulee menemään hyvin -ja vauva-arkikin helpottaa kokoajan. Mitään en vaihtaisi pois.