Aasille poniseuraa, syksyiset hirvenluut, vihannesmaan kääntämistä ja lehmä

Edesmenneen aasin tilalle meille muutti tällainen. Shettisruuna jolla on hiukan jo enemmän ikää. Sopii hyvin luonteensa ja ikänsä puolesta minun ensimmäiseksi käyttöponikseni. Tarkoitus on käyttää häntä risusavotassa apuna ja muutenkin kärryjen edessä. Hän on hyvin rauhallinen ja tasainen poni, ja aasien jälkeen hämmästyttävän yhteistyöhaluinen. Meillä on toivottavasti edessä monia yhteisiä työvuosia!

Hirviä on metsässä kaatunut, ja koirat nauttivat mieleisistään paloista -eli luista ja lihan riippeistä. On ihana nähdä miten paljon koirat nauttivat näiden oikeiden luiden syömisestä. Meidän kissatkin pitävät raa´asta lihasta, ja etenkin tämä yksi on kovasti luiden ja lihan perään. Kanin liha on herkkua kaikille, koirille ja kissoille, mutta kyllä muutkin menevät mukisematta.

Takapihan vihannesmaata laajennettiin puolella, ensi keväänä saadaan istuttaa paljon enemmän syötävää kuin tänä vuonna! Olen iloinen tästä. Nyt meillä on tämä, ja takaniityn vihannesmaa molemmat valmiina odottamassa kevään tuloa.
On niin syksyistä, vaikka ollaan jo talvessa. Aamulla kun herää, ei välttämättä heti ensimmäisenä edes tarvitse rynnätä laittamaan puita pesään! Minua ei haittaa jos vaikka tulisikin hiukan leudompi talvi, säästyy rahaa, kun ei tarvitse sähköä käyttää niin paljon.

Lehmä on inspiroinut minua viime aikoina. Mieleni ei tee ostaa lehmää, mutta lehmän lähelle on ollut kaipuu -lehmää katsomaan. Ehkä taas jossain lehmätilalla tulee käytyä lähiaikoina!

Heinähommia lehmämaisemissa

Meillä on kolme omaa peltoa. On oikeasti ihana omistaa peltoja, katsoa tien reunasta että tuo on minun!
Pellot olivat vuokrasopimuksella kun muutimme, ja nyt on ensimmäinen vuosi, kun ne olivat omassa käytössä. En tiedä olisiko ollut järkevämpää antaa niiden olla vuokralla, jos rahallisesti ajatellaan, mutta itselle ehdottoman tärkeää on, että omat maat on omassa käytössä -ja niille saa tehdä mitä tahtoo.
Tuo metsäläntti tämän pellon reunassa on myös kokoajan ollut joutilaana, ja oma haave olisi saada osa pellosta ja metsäläntti laitumeksi lampaille.

Ensimmäisen kerran sitä astui ihan outoon maailmaan, kun heinäntekoaika koitti. Yhtäkkiä oudosti kiinnosti säätila ja lämpö ja miltä loppuviikosta näyttää ja koska kannattaa tehdä mitäkin ja millainen talkooväki saadaan kasaan.
Lopulta heinä oli kaadettu. Meidän pelloista saatiin melkein 30kpl muovitettuja paaleja, joita sitten vaihdettiin kuivaheinään. Tässä ollaan lehmämaisemissa hakemassa heinäpaaleja

Talkoilla saatiin navetan ylisille paalit kannettua - oli siinä hommaa!! Kahden päivän riehuminen heinän kanssa teki mielen iloiseksi -ja taas enin ilo tuli siitä, että meillä on ihan omat heinät ja omat pellot ja näin tämä maailma toimii! Ei kaikkea rahalla, vaan talkoilla ja omasta takaa, omalla työllä ja vähän vaihtamalla.

Ja lehmän katsominen myös lämmitti mieltä. Lehmää ei voi koskaan katsoa liikaa.