Olkia ja remonttimietteitä

 Talvipakkasista nauttii vielä aika paljon, etenkin kun näkee miten kevät hiljalleen alkaa näkyä! Lopputalvessa vaikeinta on innon kesyttäminen, kun ei millään malttaisi odottaa vaan tekisi mieli tehdä niin tuhatta puuhaa yhtä aikaa!

Olkia on taas haettu. Saa nähdä löydetäänkö tarpeeksi olkia, jotka riittävät syksyyn asti.

 Oli niin märkä syksy, että monilta meni oljet piloille, ja mekin ollaan ostetuista jouduttu plokkaamaan pois monia homeisia. Tarkka saa olla että syöttää vaan hyvälaatuista. Mennään sitten hyvällä liotetulla heinällä loppukesä jos ei syksyyn riitä oljet.

Puut ovat riittäneet hyvin tänätalvenakin, vaikka ollaan lämmitetty paljon.

Talosta karkaa lämpö monesta kohtaa, ja siinäkin on yksi kevään tullen alkava puuhastelu, kun lähden tiivistämään seinien rakoja ja mietitään miten saadaan kämppää jaettua pienempiin osiin. Haaveena olisi saada alakerran ja yläkerran väliin seinä ja ovi, jottei alakerran lämmitykset karkaisi ylös, ja eteinen pitää saada jotenkin tiiviimmäksi. Kesällä hiukan pakkaa unohtumaan talven kylmyys, mutta näiden parissa pitää muistaa askarrella ensitalvea varten. Samaten navetassa täytyy rakennella hiukan, jotta saadaan hyvät toimivat tilat kanoille ensi talveksi. Ollaan oltu tämä talvi ilman kanoja.

Yhä vaan talven taittumista odotellessa!

Heinähommia lehmämaisemissa

Meillä on kolme omaa peltoa. On oikeasti ihana omistaa peltoja, katsoa tien reunasta että tuo on minun!
Pellot olivat vuokrasopimuksella kun muutimme, ja nyt on ensimmäinen vuosi, kun ne olivat omassa käytössä. En tiedä olisiko ollut järkevämpää antaa niiden olla vuokralla, jos rahallisesti ajatellaan, mutta itselle ehdottoman tärkeää on, että omat maat on omassa käytössä -ja niille saa tehdä mitä tahtoo.
Tuo metsäläntti tämän pellon reunassa on myös kokoajan ollut joutilaana, ja oma haave olisi saada osa pellosta ja metsäläntti laitumeksi lampaille.

Ensimmäisen kerran sitä astui ihan outoon maailmaan, kun heinäntekoaika koitti. Yhtäkkiä oudosti kiinnosti säätila ja lämpö ja miltä loppuviikosta näyttää ja koska kannattaa tehdä mitäkin ja millainen talkooväki saadaan kasaan.
Lopulta heinä oli kaadettu. Meidän pelloista saatiin melkein 30kpl muovitettuja paaleja, joita sitten vaihdettiin kuivaheinään. Tässä ollaan lehmämaisemissa hakemassa heinäpaaleja

Talkoilla saatiin navetan ylisille paalit kannettua - oli siinä hommaa!! Kahden päivän riehuminen heinän kanssa teki mielen iloiseksi -ja taas enin ilo tuli siitä, että meillä on ihan omat heinät ja omat pellot ja näin tämä maailma toimii! Ei kaikkea rahalla, vaan talkoilla ja omasta takaa, omalla työllä ja vähän vaihtamalla.

Ja lehmän katsominen myös lämmitti mieltä. Lehmää ei voi koskaan katsoa liikaa.