Syksy ja aasin kuolema

Syksy tuli ja vei minulta aasin.
Hän nukkui minun viereeni, kivut jäi siihen. Mitä muuta voisi sanoa.  Minun minimörköni on poissa. Tämän asian kanssa pitää rimpuilla nyt jonkin aikaa.

Muuten syksy tuo tullessaan talon eristämistä kylmältä, puita saa taas polttaa ja nukahtaa illalla tulen loimuun. Viimeiset persiljat ja porkkanat nostin maasta. Navetta vaatii omat syyspuuhansa, eläimet valmistautuvat ja kasvattavat karvaa ja villaa. Pakastimessa on kesällä kasvaneita lihoja ja marjoja.
Minun päiväni ovat vähän alavireisiä, nukun huonosti vaikka vauva vihdoin nukkuisi paremmin. Moni asia on muuttunut vuoden aikana, ja huomaan että yritän sopeutua, vaikka aina ei ehkä kannattaisikaan. Odotan ensi vuodesta parempaa.
Omavaraisuuteen oleellisemmin liittyy taas itse yksin tekeminen ja pärjääminen. Minun tarpeeni olla täysin sitoutumaton mihinkään toisen ihmisen tekemiseen on kova. Tahdon oppia ihan kaiken tekemään itse.
Oleellisin uusin asia minkä tahdon oppia on metsästys. Minulla on jäniskoira jonka kanssa voisin tehdä töitä, minä oppisin kyllä ja hän myös. Ensi vuonna tavoitteeni on suorittaa kortti ja aloittaa hiljalleen harrastusta. Vielä me lähdetään yhdessä metsälle, ja tuodaan saalistakin.

Luovuuspuuhaa syyspihalle ja viimeiset klapit sisälle

Olen aina ollut kova puuhailemaan käsilläni, mutta minulta puuttuu täysin näkemys kauniista puutarhasta ja kukkien asettelusta yms. Nyt kun vihdoin koti alkaa tuntua enemmän omalta, niin pihaa katsoo uusin silmin. Tasaisuutta ja tylsyyttä tekee mieli rikkoa hyvän mielen asioilla -pirskotella hymyjä lakastuvaan ilmaan.

Olen aloittanut pihan omaistamisen!

Ensimmäiseksi kiinnitin huomioni kahteen ikkunaan, jotka ovat talosta pois päin, ja näkyvät muillekkin. Ne ovat ummessa kylmyyden pois pitämiseksi pumppuhuoneesta, ja ikkunoiden välissä alkoi vihertää ja monenlaista roskaa ja outoa möhnää pesiytyi niihin. Isompiin ikkunoihin laitoin lakanaan piirtämäni lapsihahmon, ja ylimpiin pieniin vanhoja kauniita piirrettyjä Kotilieden kansia. Tarkoitus oli saada ikkuna pysymään melko vaaleana, ja alaosa ainakin sellaisena, että siihen saa vaihtaa kuvan mielialojen ja vuodenaikojen mukaan. Tämä oli kokeilu, en tahtonut pistää siihen liikaa aikaa, koska pelkäsin, että idea olisi ihan tyhmän näköinen -mutta olen ihan tyytyväinen!

Seuraava projekti oli talon numerokyltin teko. Mietin alkuun lyhyttä lautaa, johon olisin maalannut kissan silhuetin jonka sisälle talon numeron -mutta lähdin kuitenkin suureellisempaan kun huomasin ulkorakennuksen seinään nojaavan paksun pidemmän lankun. Maalasin siihen aasin ja tytön kuvan ja lakkasin venelakalla. Yläosaan maalasin tien nimen ja talon numeron. Saa nähdä mihin se saadaan kiinni, nyt lankku on vaan nojallaan navetan seinää vasten ison maitotonkan vieressä.

Saa nähdä mitä kaikkea sitä pihalle keksii ajallaan. Etenkin nyt syksyllä kun kukkien värit ja vihreys on lähes kokonaan poissa, on pihaan kiva saada värejä. Omanlaistaminen on tärkeä prosessi!


Viimeiset klapit on heitetty sisään. Myrskykin oli ahkerasti mukana, hän on niin kova auttamaan. Pitkään klapien sisälle laittamisen jälkeenkin hän kantoi erinnäisiä tikkuja puuhuoneeseen kovasti puhisten. Hänen auttamistyöhönsä kuuluu aina suurieleinen puhiseminen, mikä on hyvin huvittavaa!
Minä en ole pystynyt olemaan kaikessa avuksi niin paljon kuin tahtoisin, vauva alkaa painaa ja kumartelu on alkanut todella käydä selän päälle. Mutta hengessä olen mukana, ja lapsenvahtina.

Syksy on niin kaunis. Lampaiden vatsat pyöristyy, ja karitsojen tulemista jännitetään. Ihan uuden alun tuntua.